Perhe, kaikissa sen moninaisissa muodoissaan, on yhä yhteiskuntamme perusyksikkö. Kun perheissä voidaan hyvin, usein myös lähiyhteisöissä voidaan hyvin. Syntyvyys on laskenut jo pitkään. Suunnan pitäisi monestakin syystä muuttua.  Jotta lapsista haaveilevien perheiden ei tarvitse epävarman tulevaisuuden tähden luopua lapsihaaveistaan, tarvitsemme hyviä, perheitä koskevia päätöksiä, jotka kannustavat lapsihaaveiden toteuttamiseen. Tarvitaan siis konkreettisia toimia, joilla lapsiperheiden arkea voidaan helpottaa. Perhetukia on korotettava ja saatava joustavuutta opiskelun työn ja perheen yhteensovittamiseen. Perhevapaisiin tarvitaan kiintiöiden sijaan joustavuutta. Perheiden on saatava päättää itse lastensa hoidosta ilman valtion sanelua. Vanhempien mahdollisuutta osa-aikaisen työn tekemiseen tulee parantaa. 

On päästävä irti vaalikausittaisesta ajattelusta kohti pitkän tähtäimen hyvinvoinnin rakentamista. Panostukset kasvaviin lapsiin, heidän opetukseensa ja hyvinvointiinsa, tuottavat hyvinvointia ja elinvoimaa pitkällä tähtäimellä. Varhaiskasvatuksen laatua on parannettava lisäämällä päivähoidon henkilökuntaa. Samoin perusopetuksessa tarvitaan pienempiä luokkakokoja ja erityisoppilaille on löydettävä riittävästi tukea. Lapsi- ja perheystävällinen politiikka on kaukokatseista ja välttämätöntä tulevaisuuspolitiikkaa ikääntyvässä Suomessa.