On kysymys luottamuksesta

Viime viikkoina päällimmäinen puheenaihe ovat olleet vanhukset ja heille tarjottava hoivapalvelu. Syitä kuohuttaneisiin räikeisiin hoitovirheisiin ja riittämättömään hoivaan on haettu monesta suunnasta. On katsottu hoitajamitoitukseen, työvuorojen junailuun, on valitettu valvonnan puutetta, kilpailutuksen osaamattomuutta ja taivasteltu hoivapalveluyrittäjien suuria palkkoja. 

Suomalaiset ovat luottavaista kansaa. Kun suomalainen jotain sanoo, siihen on yleensä voinut luottaa. Näin oli ennen, mutta en voi olla miettimättä sitä, onko eurosta tullut jo niin vahva konsultti, että enää näin ei olekaan? Onko nykystandardi jo sellainen, että jos lakiin on säädetty jonkin asian minimi tai suositus, siitä tulee automaattisesti myös maksimi ja asiaa voidaan jopa tulkita niin, ettei edes se minimi enää toteudu? Viimeistään nyt esille tulleiden epäkohtien myötä, monen luottamus suomalaista yhteiskuntaa kohtaan horjuu. Voinko enää luottaa, että saan iäkkäänä ja apua tarvitsevana hyvää hoitoa, voinko sittenkään luottaa, että päiväkoti johon lapseni vien, on palkannut tarpeeksi hoitavia käsipareja pienimpiämme hoitamaan, saanko jostain vielä apua, jos elämänhallintani syystä tai toisesta romahtaa? Syyllisiä epäluottamuksen syntyyn voisi olla kohtalaisen helppoakin listata, mutta mitä jos nyt viimeistään pysähtyisimme ja tarkistaisimme mitkä arvot ovat todella niitä, joiden pohjalta haluamme Suomea ja sen yhteiskuntaa rakentaa? Rakennammeko maatamme vahvojen ehdoilla heikoimpien ihmisarvon unohtaen vai voisiko olla niin, että sittenkin jokaisen ihmisen jakamattoman ihmisarvon kunnioittaminen kaikissa elämän vaiheissa, työhön ja työteliäisyyteen kannustaminen, heikoimmista huolehtiminen sekä perheiden arvon tunnustamisen yhteiskunnan perusyksikkönä voisivat olla yhteiskuntamme kulmakivet? Haastan sinua miettimään, ovatko nämä arvot kenties myös lähimpänä sinun sydäntäsi? Jos vastaat kyllä, Kristillisdemokraatit on sinun puolueesi. Päätöksenteossa arvoilla nimittäin on väliä ja KD:n selkeä tavoite on sellaisen Suomen rakentaminen, johon voimme luottaa. 

Demokratian kulmakivi

Julkaistu: Aamuposti 28.1.2019

Tammikuun puolessa välissä julkaistiin poliittisesti sitoutumattoman Open Doors -järjestön julkaisema World Watch List, joka seuraa kristittyjen uskonnonvapaustilannetta 150 maassa. Listauksen mukaan tällä hetkellä joka 9. kristitty kokee vakavaa vainoa, kun viime vuoden raportissa luku oli joka kahdestoista. Seuratuista 150 maasta 73:ssa kristityt kokivat äärimmäistä, erittäin vakavaa tai vakavaa vainoa. Miksi tämän pitäisi kiinnostaa meitä? Vaikka uskonnonvapaus on keskeinen ihmisoikeus, on nähtävissä, että niissä maissa missä uskonnonvapaus ei toteudu, harvoin toteutuvat muutkaan ihmisoikeudet. World Watch List ei siis kerro vain yhden uskontoryhmän asemasta vaan heijastaa laajempaa yhteiskunnallista tilannetta. 

On syytä pysyä hereillä ja muistaa, että meillä vallitseva uskonnonvapaus ei ole itsestäänselvyys vaan se on tietoinen arvovalinta ja vapaan yhteiskuntamme ja demokratian kulmakivi. Uskonnonvapaus tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden uskoa tai olla uskomatta tai oikeuden vaihtaa uskontoa. Viime vuosina on ollut nähtävissä, että monissa Euroopankin maissa uskonto halutaan painaa piiloon ja sulkea kaikki uskonnollisuus pois julkisesta elämästä. Tämä ei kuitenkaan ole uskonnonvapauden näkökulmasta oikein, sillä silloin julkisessa elämässä kallistutaan suosimaan ei-uskonnollisia maailmankatsomuksia. Samaan aikaan taas esimerkiksi islamilaistuneessa Turkissa on aiempaa vaikeampaa olla vaikkapa ateisti. Tähän aiheeseen liittyen kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah toteaa tuoreessa kolumnissa, että demokratian kypsyyttä osoittaakin se, onko vallanpitäjä valmis suojelemaan myös vähemmistöjä, vaikka enemmistön numeerisella vallalla heidät voisi sivuuttaa. Toiselle pyhien asioiden kunnioitus on osa ihmisyyttä, vaikka itse ajattelisi toisin. Tässä asiassa ihmiskunnalla on vielä matkaa kuljettavana, jotta maailmasta tulisi parempi paikka meille erilaisille ihmisille elää.

Muistan kädet kaulallani

Julkaistu: Aamuposti 18.8.2018

Yhtäkkiä havahdun kesken unieni ja kehoni muistaa vuosikymmenien jälkeen konkreettisesti sen tunteen, kun ylemmän luokan poika puristaa minua kaksin käsin kurkusta ja tuijottaa vihaisesti. Juuri kun tunnen todella tukehtuvani, hän paiskaa minut hankeen. Mitä oikein tapahtui? Miksi tuo poika kävi minuun käsiksi? Olin eka- tai tokaluokkalainen ja tulossa yksin koulusta kotiin, kun sanaakaan sanomatta, ilman mitään selkeää syytä, poika kävi kimppuuni. En ollut koko lapsuuteni aikana joutunut kohtaamaan vastaavaa tilannetta enkä kerta kaikkiaan lapsen mielessäni pystynyt käsittämään miksi joku voi tehdä minulle niin. Vastaava tilanne tapahtui jonkin ajan kuluttua uudestaan ja sen jälkeen aloin kulkemaan kotiin eri reittejä ja varmistamaan jo koulun pihassa, etten vahingossakaan ollut lähdössä kotiin samaan aikaan tuon pojan kanssa. Jos kotimatkalle ei sattunut kulkemaan kaveria samaa matkaa, kotimatkat olivat yksin kulkiessa ahdistavia ja jopa pelottavia. Käyköhän kohta joku taas kimppuuni? Koska en voinut ymmärtää tapahtunutta enkä osannut sanoittaa sitä, en myöskään kertonut siitä kotona. Ajan myötä kotiinpaluurutiinit vakiintuivat ja sain olla rauhassa. Pari vuosikymmentä tapahtuneen jälkeen odotin esikoistani, kun tuo jo unohduksiin painunut tapahtuma ja fyysinen tunne kuristamisesta jostain syystä pulpahtivat pintaan. Tuon muiston herättämänä päätin silloin, että kysyn varmasti omilta lapsiltani mitä koulussa ja koulumatkoilla oikeasti tapahtuu. Tänä päivänä kiusaamisen muodot ovat niin moninaiset, että äitinä se joskus pelottaa. Onneksi tähän päivään mennessä olen saanut kielteisiä vastauksia kiusaamisuteluihini, mutta valitettavasti kaikkien kohdalla ei ole niin. Jokainen kiusaamistilanne on liikaa ja murentaa pala kerrallaan kiusatun persoonaa. Uskon, että Hyvinkään kouluissa on tahtotila tehdä kaikki mahdollinen kiusaamisen ehkäisemiseksi ja syntyneiden tilanteiden selvittämiseksi. Mikäli jossain näin ei ole, on siinä parantamisen paikka. On ehdottoman tärkeää tehdä kaikille koululaisille tiettäväksi, ettei kiusaaja ole kingi vaan ihan jokaisella on oikeus käydä koulua omana itsenään on hän sitten se luokan hiljaisin poika tai puheliain tyttö, hikari tai hitaampi oppija, vitsiniekka tai tosikko. Erilaiset persoonat ovat rikkaus ja sitä rikkautta meidän tulee vaalia – myös meidän aikuisten kesken.

On arvioitava kokonaisuutta ei yhden koulun kohtaloa

Julkaistu: Aamuposti 24.5.2018

Ensi maanantaina valtuusto päättää viimein palveluverkosta eli selkeämmin sanottuna siitä, mitkä Hyvinkään ylä- ja alakoulut tulevat jatkamaan, mitkä jäävät pois käytöstä ja missä mahdollisesti laajennetaan tai rakennetaan kokonaan uutta. Syy näin isoon uudistukseen löytyy pitkään laskeneesta lapsimäärästä sekä syntyneistä korjaustarpeista. Vaikka kyseessä on todella iso asiakokonaisuus, julkinen keskustelu on valitettavasti jostain syystä kulminoitunut yhteen ainoaan kouluun, Aseman kouluun. Meille valtuutetuille on tullut paljon palautetta ja kannanottoja asian tiimoilta. Eräässä viestissä todettiin, että ”koulut ja koulutus ovat sote-uudistuksen jälkeen kunnan tärkein peruspalvelu sekä kaupungin vetovoimaa lisäävä tekijä ja niihin panostaminen on sijoitus tulevaisuuteen”. Asia on juuri näin. Siksi kouluverkkoa tulee katsoa kokonaisuutena pitkällä tähtäimellä, ei ainoastaan yhden koulun näkökulmasta. 

Palveluverkkouudistuksen yksi tärkeimmistä tavoitteista on saada Hyvinkäälle järkevässä suhteessa niin ala- kuin yläkoulupaikkoja ja tämä tarkoittaa valintojen tekemistä kaikkien nykyisten koulujen kesken. Nykyisellään emme voi jatkaa.

Jos ja kun Hyvinkäällä halutaan toimia lapsilähtöisesti, on silloin mielestäni ensiarvoisen tärkeää, että perusopetukseen osoitettavat varat käytetään ensisijaisesti laadukkaaseen opetukseen, hyviin oppimateriaaleihin sekä järkeviin ryhmäkokoihin, ei seiniin. On mielestäni myös reilua ja oikeudenmukaista pyrkiä siihen, että resurssit jakautuisivat kaikkien koulujen kesken mahdollisimman tasapuolisesti. 

Jos Asemankoulu jää, saattaisi se pitkässä juoksussa tarkoittaa jopa sitä, että Talvisillan alkuopetus (1-2-luokat) lakkautettaisiin ja Paavolan koulu kutistuisi 1-sarjaiseksi. Lisäksi Sveitsin alueelta jäisi yläkoulu kokonaan pois, sillä kun Härkävehmas on joka tapauksessa jäämässä koulukäytöstä pois, myös Sveitsin lukion tontille suunniteltu yläkoulu jäisi tässä tapauksessa toteutumatta. Samalla meille syntyisi ylimääräistä kapasiteettia alakoulun puolelle mikä pahimmillaan tarkoittaisi isompia ryhmäkokoja sillä väljissä alakouluissa useampisarjaisen alakoulun aikaansaaminen on hankalaa vähentyneestä lapsimäärästä johtuen. Olisiko kouluverkko tällaisena tasapainoinen ja kaikille kaupunkilaisille paras vaihtoehto? Istun nyt toista kautta opetuslautakunnassa ja koko tämän ajan on palveluverkkoa työstetty. Rakennusten kuntoa on selvitetty ja useita vaihtoehtoja pyöritelty, selvityksiä ja laskelmia on tehty. Kun arvioin kokonaisuutta kaiken luetun materiaalin ja lukuisten kokousten jälkeen, katson koko Hyvinkään karttaa, huomioin lapsimäärässä tapahtuneet muutokset, tiedostan opetukseen käytettävien resurssien jakautumisen eri koulujen kesken nyt ja tulevaisuudessa sekä hahmotan tarvittavat investoinnit, päädyn siihen tulokseen, että kokonaisuuden kannalta se vaihtoehto missä Aseman koulu jää koulukäytöstä pois on kokonaisuutena katsottuna parempi vaihtoehto. Päädyn tälle kannalle, koska ”koulut ja koulutus ovat sote-uudistuksen jälkeen kunnan tärkein peruspalvelu sekä kaupungin vetovoimaa lisäävä tekijä ja niihin panostaminen on sijoitus tulevaisuuteen”. 

Paremman sisäilman puolesta

Julkaistu: Aamuposti 5.4.2018

Olemme Hyvinkäällä siinä onnellisessa tilanteessa, että kaupungin omistamien ja vuokraamien kiinteistöjen sisäilmatilanne on pääosin hyvällä mallilla. Kaupunginjohtaja asetti kymmenen vuotta sitten sisäilmatyöryhmän etsimään ratkaisuja ja käynnistämään toimenpiteitä sisäilman laadun parantamiseksi, ongelmien selvittämiseksi ja poistamiseksi kaupungin omistamissa ja vuokraamissa kiinteistöissä. Joissain tapauksissa ongelmien ilmettyä, toimintamalli ei ole ollut kaikilla selvä, joten näimme kristillisdemokraattisessa valtuustoryhmässä aiheelliseksi tehdä valtuustoaloitteen selkeän toimintamallin luomiseksi sisäilmaongelmien ilmenemisen varalle kaupungin omistamissa kiinteistöissä. Jätimme aloitteen viime joulukuussa ja iloksemme aloite käsiteltiin erittäin nopeasti.  Vastaus saatiin jo maaliskuun valtuuston kokouksessa ja uusia toimenpiteitä asian sujuvoittamiseksi ja selkiyttämiseksi on näköpiirissä. Mitä siis tullaan tekemään? Ensinnäkin kaupunki on parhaillaan hankkimassa järjestelmää, jonka avulla sisäilmaongelmasta voi tehdä sähköisen ilmoituksen mikä välittyy heti sisäilmatyöryhmän jäsenille. Ilmoitusten käsittelyprosessiin tullaan laatimaan selkeä kuvaus ja sisäilmatyöryhmän jäsenten vastuita ja rooleja tullaan entisestään selkiyttämään. Uusi ilmoitusjärjestelmä on tarkoitus ottaa käyttöön mahdollisimman pian. Toisekseen kaupungille ollaan parhaillaan palkkaamassa turvallisuus- ja riskienhallinnan koordinaattoria, jonka työtehtäviin sisäilmatyöryhmän vetovastuu tulee jatkossa kuulumaan. Tiedotusta asiasta tullaan vielä lisäämään. Virkamiesten vastauksista kävi selvästi ilmi, että sisäilma-asiat ovat tärkeysjärjestyksessä korkealla ja niihin halutaan kokonaisuudessaan Hyvinkäällä panostaa. Hyvä niin, sillä valtakunnallisesti arviolta 800 000 suomalaista altistuu vuosittain rakennusten kosteusvaurioille ja kymmenet tuhannet oirehtivat päivittäin. Onneksi Hyvinkäällä tälle asialle ei olla ummistettu silmiä vaan tahtotila on taata kaikille, niin aikuisille kuin lapsille terveelliset tilat työskennellä.