Hallitus perheiden kukkarolla

Julkaistu: Aamuposti 1.3.2016

Maamme nykyinen hallitus on tehnyt töitä alle vuoden ja jo nyt on nähtävissä valitettava suuntaus siihen, että keskituloiset lapsiperheet näyttävät olevan hallituksen käteiskassa. Lapsiperheiden toimeentuloon kohdistuvat voimakkaasti esimerkiksi asuntolainan korkovähennyksen pienentäminen, lapsilisien indeksien poistaminen, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen 30% korotukset. Lisäksi hallitus aikoo korottaa tuntuvasti päivähoitomaksuja. Kaksilapsisen perheen kuukausittainen päivähoitomaksu nousisi esityksen mukaan 674 euroon, kun perheessä on kaksi vanhempaa ja perhe kuuluu ylimpään maksuluokkaan. Ylempi maksuluokka saavutetaan yhden lapsen perheessä alimmillaan jo vanhemman 2341 euron kuukausituloilla. Korotus on yhdestä lapsesta 64 euroa ja kahdesta lapsesta 122 euroa kuukaudessa. Näin suuri korotus on kova isku vasten lapsiperheiden kasvoja ja luo toivottomuutta lapsiperheisiin pitkälle tulevaisuuteen. Tällainen ostovoiman ja työn kannustimien raju heikentäminen ei nosta Suomea lamasta. Hallitus perustelee päivähoitomaksujen korotuksia työllisyysnäkökulmilla. Näillä maksuilla onkin merkittävä vaikutus työllisyyteen VATT:n laskelmien mukaan, nimittäin työn kannustimia heikentävä vaikutus. Työn vastaanottaminen 2000-3000 euron kuukausipalkalla on jo nykyään kannattamatonta lapsiperheissä, koska päivähoitomaksut nouseva jyrkästi tulojen kasvaessa. Korotukset siis kannustaisivat keskituloisten lapsiperheiden vanhempia siirtymään työstä sosiaalitukien varaan. Kristillisdemokraattien mielestä työn kannattamattomuus on järjestelmämme valuvika, joka on korjattava. Tarvitsemme sosiaaliturvan kokonaisuudistusta, jonka keskeisenä tavoitteena on kannustinloukkujen purkaminen.

Kenelle päivähoitoa ja kuinka paljon?

Julkaistu: Aamuposti 25.3.2016

Opetuslautakunta päätti viime kokouksessaan (15.3.) miten Hyvinkäällä tullaan toteuttamaan uuden varhaiskasvatuslain linjauksia. SDP:n edustajat esittivät omana mielipiteenään (AP 21.3.), että lasten ja perheiden eriarvoisuus tulee lisääntymään nyt tehtyjen päätösten ja linjausten johdosta. Olen tästä eri mieltä.

Lähtökohtaisesti lasten päivähoito on tarkoitettu sitä tilannetta varten, jolloin vanhempi tai vanhemmat eivät voi joko työn tai opiskelun takia itse hoitaa omaa lastaan. Silloin tarvitaan turvallinen ja laadukas hoitopaikka ja sellaista hoitoa on Hyvinkäällä kaikille lapsille edelleen tarjolla. KD:n lähtökohta on se, että lapsen ensisijainen kasvatus- ja hoitovastuu kuuluu vanhemmille, ei kunnalle tai valtiolle. Subjektiivista päivähoitoa ollaan rajaamassa 20h/vko silloin, kun toinen vanhemmista on kotona. Jopa 80% asiakasperheistä totesi tehdyn kyselyn mukaan tämän riittävän. Kunta on kuitenkin edelleen velvollinen järjestämään hoitoa jopa 10h/pv, jos vanhemmat niin vaativat. Tähän riittää vanhemman ilmoitus hoidon tarpeesta eikä ulkopuolisten lausuntoja asiasta tarvita. 

Puhutaan lapsen oikeudesta päivähoitoon, mutta mielestäni ensisijainen lähtökohta tulee olla lapsen oikeus omaan vanhempaansa. On mielestäni hiukan erikoista, että vaaditaan lapsivaikutusten parempaa tutkimista päivähoidon rajaamisen suhteen ja samaan aikaan kerrotaan, että pienen lapsen olisi parempi olla pitkät päivät päivähoidossa kuin kotona oman vanhempansa kanssa. Tätä SDP:n logiikkaa en valitettavasti ymmärrä. Vanhemmuutta tulee tukea ja tähän tarpeeseen on kaupungilla tällä hetkellä tarjota laaja kirjo erilaista kerhotoimintaa ja avoimen päivähoidon palveluja, joissa taaperot ja vanhemmatkin lapset voivat oppia vuorovaikutustaitoja ja vanhemmat voivat jakaa toistensa kanssa lapsiperheen arkea tai kysyä neuvoa varhaiskasvatuksen ammattilaisilta. Avoimen toiminnan piirissä tapahtuu myös erittäin paljon palveluohjausta ja erityistukea tarvitsevat perheet osataan opastaa oikeiden palveluiden piiriin esimerkiksi perheyksikön asiakkuuteen ja tarvittaessa sosiaalitoimeen.

Toinen linjaus koski päiväkotien ryhmäkokoa. Hyvinkään talousarviossa on määritelty tälle vuodelle nykyisen kokoiset ryhmät eli niitä ei olla tänä vuonna kasvattamassa. Seuraavan kerran asiasta päätetään vuoden 2017 talousarviota tehtäessä. KD ei kannata ryhmäkokojen kasvattamista, mutta on todettava, ettei myöskään varhaiskasvatusjohtajan esitys ollut yksioikoinen ryhmien kasvattaminen sillä on otettava huomioon myös kaupungin nykyisten päiväkotitilojen asettamat rajoitukset. 

Päätimme lautakunnassa myös yksityisen päivähoidon maksukaton poistosta mikä antaa yksityisille toimijoille enemmän liikkumatilaa oman palvelunsa hinnoittelussa. Jo nykyiselläänkin yksityinen toimija voi määritellä oman toimintansa rajoja, miksei myös hintaa? Asiakasperheet ovat kyllä erittäin tietoisia tarjonnasta ja äänestävät omilla valinnoillaan, jos yksityisen hinta karkaa liian korkeaksi tai muut rajoitukset eivät perheelle sovi. 

Hyvinkäällä on nyt ja tulee jatkossakin olemaan perheille hyvät ja monipuoliset varhaiskasvatuspalvelut. Lapsien ja perheiden eriarvoistumista on siis turha pelätä.

Mistä lisää lapsia?

Julkaistu: Aamuposti 14.10.2016

Hyvinkään kaupungin, nyt jälleen päivityksen alla olevan strategian, yhtenä keskeisimmistä tavoitteista on ollut luoda Hyvinkäästä kaikin tavoin lapsiystävällinen kaupunki. On panostettu avoimeen päivähoitoon, laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja tasokkaaseen perusopetukseen. Kouluja ja päiväkoteja on rakennettu, laajennettu ja korjattu. On kuitenkin hälyttävää huomata, että samaan aikaan syntyvien lasten määrä on vähentynyt vuosi vuodelta. Ikäluokat ovat jatkaneet lähes säännönmukaista kutistumista koko 2000-luvun. Hyvinkään peruskouluissa on tänä vuonna noin 500 lasta vähemmän kuin vuonna 2000. Tämä vastaa keskimäärin noin yhden yhtenäiskoulun nuppilukua. Vastaavaa väljyyttä tilojen suhteen on myös varhaiskasvatuksen puolella. 

Juuri tästä syystä Hyvinkään opetuslautakunta on paininut miltei koko toimikautensa ajan palveluverkon kanssa eli missä kaupungin päiväkodit ja koulut toimivat, rakennetaanko lisää vai yhdistetäänkö joitain toimintoja ja yksiköitä. Ikäluokkien jatkaessa kutistumistaan on palveluverkon kehittämistä jatkettava edelleen. 

Aamupostissa kerrottiin (10.10.) opetuslautakunnan tekemistä päätöksistä koskien ensi vuoden talousarviota. Noin 1,5 miljoonan euron leikkaustarve juontaa sivistystoimen alijäämäiseksi ennakoituun tämän vuoden tulokseen. Säästö- ja leikkaustarpeen suuruus kuitenkin yllätti lautakunnassa, sillä koko kaupungin taloutta myös sivistystoimen osalta, on jo kahden vuoden ajan sopeutettu siten, että saisimme jälleen ensi vuonna tilinpäätökseen positiivisen tuloksen. 

Houkuttelevia vaihtoehtoja ei juuri ole. Voimme toki yrittää kaikin keinoin pitää kaikista yksiköistä kiinni, mikä johtaa siihen, että olemme pakotettuja kasvattamaan ryhmäkokoja merkittävästi ja vähentämään henkilökuntaa entisestään tai sitten tiivistämme palveluverkkoa emmekä maksa niinkään seinistä vaan suuntaamme varat siihen, että ryhmäkoot voitaisiin pitää mielekkäinä ja järkevinä niin opettajille kuin lapsillekin. Tämä vaihtoehto tarkoittaisi käytännössä joidenkin päiväkotien ja koulujen sulkemista. Varhaiskasvatuksen puolella jälkimmäinen vaihtoehto saattaisi kuitenkin tarjota uusia toimintamahdollisuuksia esimerkiksi uusille perhepäivähoitajille sellaisilla alueilla, joista mahdollinen kunnallinen päiväkotiyksikkö jouduttaisiin sulkemaan. 

Edellä todetun johdosta, sellaista vaihtoehtoa ei valitettavasti ole, jossa kaikki säilyisi ennallaan.

Sen tosiasian edessä, että syntyvyys on koko maassamme laskenut nälkävuosien tasolle, pitäisi herättää maamme päättäjät kiireesti miettimään mitkä syyt ovat johtaneet syntyvyyden romahtamiseen Suomessa. Nyt voidaan ainoastaan toivoa, että tulevaisuuden näkymät kääntyvät pian positiivisempaan suuntaan niin, että usko tulevaan palaa ja päiväkotimme ja koulumme jälleen täyttyvät. 

Emme saa unohtaa

Julkaistu: Aamuposti 27.1.2017

Tänään 27.1. vietetään kansainvälistä holokaustissa menehtyneiden muistopäivää. Se on osa vuonna 2005 hyväksyttyä YK:n yleiskokouksen julistusta, jonka myötä YK:n sivistysohjelma pyrkii muistuttamaan maailmanlaajuisesti holokaustin synkistä oppitunneista, jotta kansanmurhista voitaisiin välttyä tulevaisuudessa. Tämän päivän uutisia seuratessa tuntuu kuitenkin valitettavasti siltä, että tuo oppitunti on jäänyt osalta maailmaa joko täysin käymättä tai sitä ei haluta muistaa. Kärsimys ja vaino eri ihmisryhmiä kohtaan kun vain jatkuu edelleen eri puolilla maailmaa. Se on lamaannuttavaa – emmekö me ihmiset todellakaan ikinä opi?

Sain viime vuonna mahdollisuuden käydä vainojen museossa, Yad Vashemissa, Jerusalemissa. Museossa huone toisensa perään vyörytti pysäyttämättömästi eteen niiden tuhoisien tapahtumien kulun, joiden aikana juutalaisia tuhottiin järjestelmällisesti miljoonittain keskellä Eurooppaa. Holokaustista selvinneet kertoivat videoilla sydäntä raastavista, inhimillisen sietokyvyn ylittävistä kokemuksistaan. Osa kertoi myös kauheuksien keskellä tapahtuneista, lähes ihmeiltä tuntuvista tapahtumista ja pelastumisista. Satunnaisesti toivo pilkehti, joskin heikosti. Vaikka museossa käynti ei lukeudu iloisimpiin kokemuksiini, olen kiitollinen tuosta vierailusta. Se jätti paljon ajateltavaa ja sulateltavaa pitkäksi aikaa. Päällimmäisenä mieleeni nousi kuitenkin kiitollisuus. Olemme Suomessa etuoikeutettuja saatuamme elää jo vuosikymmeniä rauhan aikaa ilman pelkoa sodasta ja tuhosta rakentaen yhteiskuntaa, jossa jokaisen ihmisarvo tunnustetaan.

Sain museovierailuni päätteeksi lahjaksi museon muistokorun, jossa piikkilankavarresta versoaa uusi elämä pienten lehtien muodossa. Korun saatesanoina paketissa luki ”Muistaen menneen, muokaten tulevaisuutta”. Tämä voisi olla aivan hyvin myös satavuotiaan Suomen motto. 

Hyvinvointi alkaa kodeista

Julkaistu: Aamuposti 20.3.2017

Vain vähän aikaa sitten näin ja kuulin etäältä tilanteen, jossa nuori isä karjui ja kirosi autosta ulos kömpivälle pienelle toppahaalariin puetulle lapselle. Lapsen äiti, joka ei ollut tilanteessa paikalla, manattiin saman huutamisen yhteydessä maanrakoon. Ilmeisesti tullessaan autosta ulos, lapsi oli pudottanut jotain maahan, mikä vielä lisäsi isän suuttumusta. Olin kuitenkin niin kaukana, etten voinut puuttua tilanteeseen millään tavoin. Mietin yhä, miten ilta tuosta tilanteesta jatkui kodin seinien sisällä? Syötiinkö iltapalaa tai peiteltiinkö turvallisten sanojen saattelemana nukkumaan? Voidaan sanoa, että Hyvinkäällä iso osa perheistä voi hyvin, mutta eivät todellakaan kaikki. Asukaslukuunsa nähden Hyvinkäällä joudutaan edelleen tekemään suhteellisen paljon lasten huostaanottoja. Perheiden pahoinvointi näkyy myös päiväkodeissa ja kouluissa muun muassa erilaisina käytöshäiriöinä tai jopa väkivaltana toisia oppilaita tai opettajia kohtaan. Enenevässä määrin nuoret lapsiperheet asuvat kaupungeissa kaukana omista vanhemmistaan tai täysin ilman turvaverkkoa, josta pyytää apua, kun voimat vauva- tai pikkulapsiarjessa väistämättä joskus käyvät vähiin. Tästä syystä on ensiarvoisen tärkeää, että kaupungilla on tarjota riittävät matalankynnyksen palvelut perheille, jotka tarvitsevat apua ja tukea on kyseessä sitten väsymisestä johtuvat ongelmat, parisuhteen kriisi, vanhempien päihdeongelmat tai yleinen huoli lapsen kasvatuksesta. Panostusta ennaltaehkäisevään työhön tulee lisätä, jotta kaikilla hyvinkääläisillä lapsilla ja perheillä voisi olla paremmat edellytykset tasapainoiseen elämään. Perheiden tukeminen on parasta hyvinvointipolitiikkaa.