Julkaistu: Aamuposti 21.10.2017

Sain mahdollisuuden vierailla täysin remontoidussa eduskuntatalossa viime torstaina 19.10. Vanha rakennus oli juuri niin upea kuin kuvista saattaa aavistaa. Käytävät ja salit huokuivat historiaa ja arvokkuutta. Sain seurata lähes täysiltä lehtereiltä, kuinka valtakuntamme ykkösrivin päättäjät toinen toistaan ponnekkaammin pyysivät ja esittivät puheenvuoroja juuri sorvatusta sote-uudistuksen valinnanvapautta koskevasta lakipaketista. Puhemiehen nuija kopisi useaan otteeseen puheajan ylityttyä kerta toisensa jälkeen. Rintamalinjat hallituksen ja opposition välillä olivat selvääkin selvemmät.  Puheenvuoroihin ja ihan aiheellistenkin kysymysten ympärille pyrittiin uittamaan meheviä letkautuksia ja piikikkäitä kommentteja, sillä näin tehdään näyttävää valtakunnan politiikkaa, jota kansa katsoo televisiosta suorana ja parhaat palat poimitaan uutisiin. 

Oli mielenkiintoista istua paikan päällä ja seurata kaikkea tätä. Lähdin salista kuitenkin hieman ristiriitaisin ajatuksin ja mietin, että kunpa uudistettujen pintojen tapaan myös tapa tehdä politiikkaa ja viedä suomalaisten asioita yhdessä eteenpäin voisi samalla lailla ikään kuin alkaa puhtaalta pöydältä. Jätettäisiin vanhat väännöt, suhmuroinnit ja pelailut historiaan ja keskityttäisiin oikeasti miettimään, mitkä ratkaisut veisivät parhaalla tavalla koko Suomen ja suomalaisten hyvinvointia eteenpäin eikä sitä miten oma puolue, eturyhmä tai maakunta saisi isomman palan yhteisestä kakusta. Tunnustan, että ajatukseni on hiukan naiivi mutta ainahan sitä voi toivoa.