Julkaistu: Aamuposti 10.11.2014

Presidentti J.K. Paasikivi on sanonut: ”kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen”. Olkoon se ajatus tämän kirjoituksen pohjana.

Jos perheestä toinen palkkatyössä käyvä jää työttömäksi ei välttämättä ole enää varaa pitää kahta autoa tai käydä lomalla ulkomailla. Tällaisessa tilanteessa ei normaalitaloudessa myöskään oteta lisää lainaa rahoittamaan aiempi elintaso vaan kulutus pyritään suhteuttamaan tuloihin. Näin tulisi toimia myös kuntataloudessa.

Hyvinkää on hyvää vauhtia ajamassa kohti yhtä kriisikunnan kriteerien täyttymistä suhteessa velkaantumiseen, ellei jotain tehdä pian. Eduskuntavaalit ovat ensi keväänä eikä niiden pelossa saisi jättää päätöksiä tekemättä, kuten maan hallitus näyttää osin tekevän. Olisi totta kai suositumpaa ja mukavampaa vakuuttaa, että kaikkeen on edelleen rahaa ja mikään ei muutu. Tämä on kuitenkin mielestäni silmien sulkemista tosiasioilta sekä vastuutonta keneltäkään päättäjältä antaa ymmärtää ettei tarvetta säästötoimiin ja toimintojen sopeuttamiseen ole.

Mietin millainen mahtaisi olla kuntalaisten reaktio siinä tilanteessa, jos emme viimeistään nyt alkaisi toimiin kulujen leikkaamiseksi ja säästöjen aikaansaamiseksi ja edes yrittäisi pysäyttää talouden huononemista aiheutuvia seurauksia, vaan antaisimme tilanteen jatkua ennallaan ja jopa huonontua entisestään. Parin vuoden päästä lukisimme lehdestä, kuinka on mahdollista, että hyvinkään päättäjät antoivat tilanteen mennä näin huonoksi?

Kunnallisveron korotusta on esitetty lääkkeeksi alijäämäisen tilinpäätöksen korjaamiseksi ja oletettavasti se vielä lähivuosina tuleekin, mutta jos nyt ei puututa rakenteisiin, veronkorotuksesta saatavat lisätulot menevät suoraan vain nykyisen koneiston kustannusnousujen kattamiseen eikä tilanne ole sen jälkeen yhtään parempi, päinvastoin.

Siksi olen erittäin huolestunut siitä, että osa päätöksistä, kuten kouluverkon uudistaminen kyläkoulujen osalta haluttiin jälleen kerran lykätä eteenpäin. Opetuslautakunta sekä virkamiehet ovat tehneet jo pitkään valmistelutyötä: kouluissa on vierailtu, henkilökuntaa sekä vanhempia kuultu ja kokouksia pidetty. Kaikki eväät päätöksen tekoon olivat pöydällä, mutta päätöstä ei vieläkään haluttu tehdä vaan lykätä jälleen kerran eteenpäin, ”keväälle”.

Itsekin eduskuntavaaliehdokkaana näen kuitenkin ensisijaisena tehtävänäni nykyisessä valtuutetun asemassani olla tekemässä Hyvinkään kannalta välttämättömiä, vaikkakin kipeitä päätöksiä, kuin luvata kuntalaisille ja mahdollisille äänestäjille yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.

Hyvinä aikoina palveluita on voitu kasvattaa ja kehittää, kun rahaa niiden pyörittämiseen on ollut, mutta nyt kun tilanne on jo pitkään ollut toinen, tulee kaikesta jälleen löytää se olennainen ja keskittyä siihen.

Törmäsin viime viikonloppuna FaceBook:ssa viestiketjuun missä keskusteltiin hyvinkään OAJ:n jäsenten tapaamisesta kaupungin virkamiehistön kanssa. Keskustelun aiheena oli opetustoimeen kohdistuvat säästöt. Ymmärrän opettajiston huolen täysin enkä itse opetuslautakunnan jäsenenä ole säästökohteita kevyin perustein ollut hyväksymässä. Säästöjen kohteet kaikilla toimialoilla ja niiden suuruus vain kertovat karua kieltä siitä, että nyt on tosi kyseessä.

Tänä syksynä on vielä kaksi valtuuston kokousta. Toisessa päätetään veroprosenteista ja toisessa tulevan vuoden talousarviosta. Ei ole samantekevää mitä näissä kokouksissa tullaan päättämään sillä se määrää kuntamme suunnan lähitulevaisuutta ajatellen. Lisätäänkö vauhtia silmät kiinni toivoen parasta, vai tunnustammeko viisaina tosiasiat ja teemme päätöksiä niiden mukaan?