Julkaistu: Aamuposti 14.10.2016
Hyvinkään kaupungin, nyt jälleen päivityksen alla olevan strategian, yhtenä keskeisimmistä tavoitteista on ollut luoda Hyvinkäästä kaikin tavoin lapsiystävällinen kaupunki. On panostettu avoimeen päivähoitoon, laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja tasokkaaseen perusopetukseen. Kouluja ja päiväkoteja on rakennettu, laajennettu ja korjattu. On kuitenkin hälyttävää huomata, että samaan aikaan syntyvien lasten määrä on vähentynyt vuosi vuodelta. Ikäluokat ovat jatkaneet lähes säännönmukaista kutistumista koko 2000-luvun. Hyvinkään peruskouluissa on tänä vuonna noin 500 lasta vähemmän kuin vuonna 2000. Tämä vastaa keskimäärin noin yhden yhtenäiskoulun nuppilukua. Vastaavaa väljyyttä tilojen suhteen on myös varhaiskasvatuksen puolella.
Juuri tästä syystä Hyvinkään opetuslautakunta on paininut miltei koko toimikautensa ajan palveluverkon kanssa eli missä kaupungin päiväkodit ja koulut toimivat, rakennetaanko lisää vai yhdistetäänkö joitain toimintoja ja yksiköitä. Ikäluokkien jatkaessa kutistumistaan on palveluverkon kehittämistä jatkettava edelleen.
Aamupostissa kerrottiin (10.10.) opetuslautakunnan tekemistä päätöksistä koskien ensi vuoden talousarviota. Noin 1,5 miljoonan euron leikkaustarve juontaa sivistystoimen alijäämäiseksi ennakoituun tämän vuoden tulokseen. Säästö- ja leikkaustarpeen suuruus kuitenkin yllätti lautakunnassa, sillä koko kaupungin taloutta myös sivistystoimen osalta, on jo kahden vuoden ajan sopeutettu siten, että saisimme jälleen ensi vuonna tilinpäätökseen positiivisen tuloksen.
Houkuttelevia vaihtoehtoja ei juuri ole. Voimme toki yrittää kaikin keinoin pitää kaikista yksiköistä kiinni, mikä johtaa siihen, että olemme pakotettuja kasvattamaan ryhmäkokoja merkittävästi ja vähentämään henkilökuntaa entisestään tai sitten tiivistämme palveluverkkoa emmekä maksa niinkään seinistä vaan suuntaamme varat siihen, että ryhmäkoot voitaisiin pitää mielekkäinä ja järkevinä niin opettajille kuin lapsillekin. Tämä vaihtoehto tarkoittaisi käytännössä joidenkin päiväkotien ja koulujen sulkemista. Varhaiskasvatuksen puolella jälkimmäinen vaihtoehto saattaisi kuitenkin tarjota uusia toimintamahdollisuuksia esimerkiksi uusille perhepäivähoitajille sellaisilla alueilla, joista mahdollinen kunnallinen päiväkotiyksikkö jouduttaisiin sulkemaan.
Edellä todetun johdosta, sellaista vaihtoehtoa ei valitettavasti ole, jossa kaikki säilyisi ennallaan.
Sen tosiasian edessä, että syntyvyys on koko maassamme laskenut nälkävuosien tasolle, pitäisi herättää maamme päättäjät kiireesti miettimään mitkä syyt ovat johtaneet syntyvyyden romahtamiseen Suomessa. Nyt voidaan ainoastaan toivoa, että tulevaisuuden näkymät kääntyvät pian positiivisempaan suuntaan niin, että usko tulevaan palaa ja päiväkotimme ja koulumme jälleen täyttyvät.